Artisti Oum kirkkaan okranvärisen seinän edessä.

Maailmanmusiikin edustavia naisia Etnosoi!ssa

Musiikkivalmentaja Arja Niemimaa esittelee Etnosoi!-tapahtumassa esiintyneitä artisteja. 

Etnosoi!-festivaaali täytti juuri 30 vuotta. Festivaali on tuonut suomalaisen yleisön tietoisuuteen lukuisten eri kulttuureiden musiikkia kaikista maanosista. Tällä kertaa meille tarjoiltiin huikea juhlakattaus konsertteineen, luentoineen ja näyttelyineen. Perheitä varten oli oma tapahtumansa, Isänpäivän Lasten Etnosoi! ja juhlaohjelmistoon sisältyi myös erilaisia klubi-iltoja sekä Suomen ensimmäinen Etnogaala. Kirjasto 10 ja Pasilan kirjasto olivat mukana Etnosoi!ssa tänäkin vuonna.

Erityistä valoa ja voimaa toivat konserteissaan Saharan tuulisista ja Keski-Euroopan juurevista musiikkimaastoista kaksi laulajatarta yhtyeineen: marokkolainen Oum ja puolalainen Joanna Słowińska.

Oum

Oum-juttukuva.jpg

Marokkolainen, Casablancassa vuonna 1978 syntynyt ja Marrakeshissa kasvanut Oum-el Ghaït Benessahraoui, أم الغيث بنت الصحراوي , taiteilijanimeltään Oum, on laulaja-lauluntekijä, jota nykyisin pidetään Marokon kulttuurin lähettiläänä. Lauluihinsa hän sekoittaa aineksia maansa musiikkiperinteestä – kuten hassani- ja gnawa-rytmeistä – jazziiin, gospeliin, souliin, afrobeatiin ja sufimusiikkiin. Sanoitukset hän kirjoittaa darijan kielellä eli marokonarabiaksi.

Oum liittyi teini-ikäisenä gospelkuoroon, ja yleisö vaikuttui vasta 14-vuotiaan laulajan soolo-osuuksista. Muutamaa vuotta myöhemmin kuorolainen kirjoitti ensimmäisen laulunsa This is your heart, jonka hän pääsi esittämään Les malades du cœur -hyväntekeväisyyskampanjan myötä televisiossa. Siitä Oum tuli tunnetuksi. Opiskeluaikana Oumia alkoi vetää puoleensa toisenlainen musiikki: vuonna 1998 hän teki aluevaltauksen hip hopin ja r'n'b:n maailmassa Djo Catanganan kanssa. Tämä toimi tuottajana ja oli luonut ranskalaisen hip hop -kollektiivin Mafia Trece.

Oum suoritti arkkitehtiopinnot Rabatin yliopistossa vuonna 2002. Tuolloin hän alkoi myös keikkailla, ja musiikki vei mukanaan. Ohjelmisto koostui useimmiten Aretha Franklinin, Ella Fitzgeraldin tai Whitney Houstonin tuotannoista, joihin Oumin ääni sopi hyvin. Samana vuonna Philippe Delmas kutsui Oumin Pariisiin, jossa hän levytti samalla kun konsertoi tiuhaan Casablancassa Brotherwood-yhtyeen kanssa. Pariisin-aikaa kesti pari vuotta. Palattuaan kotiin Marokkoon Oum löysi maansa perinnerytmit, joiden vaikutus kuului heti hänen sävellyksissään ja sanoituksissaan. Noin vuodesta 2005 lähtien Oum konsertoi ja sai mainetta fuusiomuusikko Barryn kanssa muun muassa Essaouiran Gnaoua World Music Festivalilla Marokossa, Tangerin Tanjazzeilla ja Barcelona Acció Musicalin lavoilla. Laulajatar kutsuttiin Unescon päämajaan Pariisiin kansainvälisen naistenpäivän konsertin esiintyjävieraaksi maaliskuussa 2012.

Artistina Oum puhuu tasa-arvon puolesta ja on identiteetiltään sekä arabinainen että afrikkalainen. Nykyään esiintyessään Oum käyttää aina värikkäitä päähineitä, jotka ovat kunnianosoitus M´Hamid El Ghizlanen kylän matonkutojanaisille. Etnosoi!hin 9.11. Savoy-teatteriin Oum toi mukanaan monikansallisen yhtyeensä: Oum: laulu, Damian Nueva: kontrabasso, Alaa Zouiten: oud, Camille Passeri: trumpetti, Inor Sotolongo: perkussiot. He esiintyivät Suomessa ensimmäistä kertaa.

Savoyn konsertti oli lämminhenkinen. Musiikki soljui pehmeästi ja oli helpohkoa kuunneltavaa pohjoiseurooppalaisillekin korville. Oumin musiikki oli soulia arabimaustein; hänen paljasjalkainen lavaesiintymisensä oli valloittavaa, ja hyvin laulajatar hallitsi myös perinteisen arabinaisten korkean ja kimeän iloa osoittavan syvältä kumpuavan kiljahdusäänen. Välispiikeissään artisti kertoili lyhyesti kappaleidensa taustoista ja samalla valotti Saharan alueen musiikkiperinnettä. Traditiosta tuli fuusioita, kun taitavat soittajat esittivät kukin vuorollaan sooloja. Niissä kuultiin improvisaatiota ja mustan musiikin elementtejä. Trumpetisti revitteli oikein kunnolla, ja oudia soitetiin kuten sähkökitaraa. Komppikaksikko lyömäsoittimet ja kontrabasso työskentelivät varmaotteisesti yhteen, mutta molemmat soittajat yltyivät sooloissaan freejazziin. Oumin ääni soi kaikissa kappaleissa bändin yhtenä instrumenttina.

Oumin albumit:

Lik'oum (2009), Sweerty (2012), Soul of Morocco (2013), Zarabi (2015). Kuunneltavissa muun muassa Youtubessa ja Spotifyssa.

Joanna Słowińska

Joanna-Slowinska-juttukuva.jpg

Lukuisia huomionosoituksia kerännyt Joanna Słowińska on monitaitoinen laulaja-viulisti. Hän on syntynyt vuonna 1971 Strzelce Krajeńskiessa Puolassa. Hänen moderni lähestymistapansa musiikkiperinteeseen on vaatinut huomattavaa taiteellista rohkeutta.

Joanna Słowińska on soittanut viulua pikkutytöstä asti. Valmistuttuaan muusikoksi Poznanin musiikkiakatemiasta hän perusti aviomiehensä kanssa yhtyeen Muzykanci, jonka kanssa voitti vuonna 1999 Grand Prixin New Tradition Polish Radio Folk Music Festivalissa. Palkinto tuli, koska Joanna käytti puolalaisessa perinnemusiikissa ominaista erikoista ”spiewokrzyk”-(laulaen/huutaen) tekniikkaa. Vuonna 2001 hän aloitti yhteistyön säveltäjä Zygmunt Koniecznyin kanssa; ”Hän opetti, kuinka laulan hiljaa”, on Słowińska kertonut. Vuonna 2004 yhteistyö palkittiin toistamiseen edellä mainitussa festivaalissa. Tällä kertaa palkintoja tuli kolme, Grand Prix, yleisöpalkinto Burza Braw sekä Golden Gustle -maininta festivaalin parhaasta instrumentaalisuorituksesta. Tuolloin ohjelmisto koostui Koniecznyn klassisten laulusävellysten ja etnisten laulujen yhdistelmästä. Pian Muzykanci-yhtyeen kokoonpano laajeni viuluista, kaksoisbassosta ja lyömäsoittimista ja se alkoi käyttää useita uusiakin instrumentteja. Samana vuonna 2004 ja vielä vuotta myöhemminkin Joanna oli Stage Stone Reviewin finalisti voittaen jälkimmäisenä vuonna.

Pian tämän jälkeen Joanna Słowińska esiintyi kolmen vuoden ajan sooloartistina klassisella puolella Piotr Rubikin oratorioissa, jotka kaikki julkaistiin DVD:nä vuonna 2006. Joanna lauloi myös Bartłomiej Gliniakin sävellysten tallenteella Puolan kansallisen radion sinfoniaorkesterin ja Krakovan filharmonikkojen kuoron solistina kolmessa roolissa. Vuonna 2009 hän kokeili hieman kevyempää tuotantoa, vuorossa oli performanssikiertue, joka perustui Renata Radłovskajan saippuasarjaan Nowa Huta Soap Opera. Muitakin musiikkiprojekteja oli koko ajan meneillään, muun muassa Tango Moderne yhdessä Maciej Miczikowskin kanssa vuonna 2010. Samoihin aikoihin yhteistyössä Jarosłav Besterin kanssa julkaistiin albumi, paljolti Joannan omiin sävellyksiin perustuva Lord of Banquessa (Bal u Pana Boga). Mielenkiintoisilta ovat vaikuttaneet myös hankkeet, esimerkiksi Herbarium (Zielnik Polski), joissa vanhan kirkkomusiikin kaanon on yhdistynyt Joanna Słowińskan säveltämään uuteen kansanmusiikkiin. On syntynyt jopa uudentyyppisiä pääsiäispassioita ja joululauluja, jotka jäljittyvät 1500-luvulle ja joita on esittänyt Joannan yhtye Muzykanci yhdistellen jousikvartettia ja elektronisia soittimia.

Joanna Slowinska on esiintynyt perinnemusiikista ponnistavien yhtyeiden ja projektiensa kanssa monella merkittävällä maailmanmusiikkifestivaalilla. Vuonna 2013 hänelle myönnettiin Puolan kulttuurin ja kansallisen perinnön ministeriön Gloria Artis -mitali työstään.

Etenkin Słowińskan viimeaikaisia esityksiä ja laajaa Argipelago-kiertuetta on kuvailtu kiehtoviksi matkoiksi vaihtelevien musiikkimaailmojen läpi. Alkukantainen energia, intensiteetti, akustisuus ja elektronisuus, kansanperinteen rituaaliset tarinat ja uuden ajan lyriikka käyvät jatkuvaa vuoropuhelua ja kietoutuvat. Kiertueellaan Joanna on kutsunut mukaan vierailevia muusikoita eri taustoista – yhtenä päivänä projekti voi painottua jazziin ja seuraavana päivänä juuriin ja perinnemusiikkiin. Elektroninen osuus tekee sanomasta yleismaallisen ja tuoreen. Joanna Słowińska johdattaa kuulijat niin uuden sävelletyn musiikin kuin ikiaikaisen puolalaisen ja slaavilaisen perinteen äärelle. Joannan ääntä rakastetaan ja sitä pidetään yhtenä etnisen ja kansanmusiikin vaikuttavimmista.

Suomessa kuultiin kolme Archipelago-konserttia: Oulaisten musiikkiviikoilla, Seinäjoella Taideyliopiston kiertävässä kuppilassa ja Helsingin Etnosoi!ssa. Helsingin Vuotalon 10.11. konsertin vierailevina artisteina olivat jouhikkotaiteilija Ilkka Heinonen ja norjansaamelainen joikaaja Torgeir Vassvik.

Archipelagon muut artistit Etnosoi!ssa olivat: Joanna Słowińska: laulu, viulu, puolalainen perinnerumpu, Stanisław Słowiński: viulu, sämpläys, Jan Słowiński: viulu, laulu, Michał Jurkiewicz: koskettimet, alttoviulu, laulu, Zbigniew Szwajdych: trumpetti, Justyn Małodobry: basso, kontrabasso, Adam Stępniowski: rummut, perkussiot, Rafal Fórmaniak: videotaiteilija.

Kirkkaan vahva-ääninen Joanna Słowińska yhtyeineen ylitti roimasti kuulijansa odotukset. Konsertti oli parasta, mitä aikoihin on kuultu ja mitä Etnosoi! on tuottanut. ”Vähän erilaista Etnosoi!ta”, huikkasi ohimennen konsertin loputtua festivaalin taiteellinen johtaja Jaana-Maria Jukkara. Todellakin – puolalaisilta esiintyjiltä saattaa odottaa melkein mitä vain – yleensähän Puolassa on vahvaa kansanmusiikin ja jazzin osaamista. Poiketen Słowińskan levyillä kuultavista konesoinneista, joiden päälle hän tavallisesti musiikkinsa rakentaa, lähes kaksituntisen konsertti yllätti, koska koneet olivat vain parin kappaleen taustalla. Joannan ääni ja taiturimainen viulunsoitto, kolmen viulistin ja jouhikon energinen yhteissoitanta, isoa tamburiinia muistuttavan kumea-äänisen puolalaisen perinnerummun hypnoottinen kumu, muusikoiden pitkät vapaat jazz-soolot sekä tyylilajien yhdistely olivat aivan huippua.  Rokkikukon näköinen Vassvik ihastutti ja löi ällikällä kietoessaan yhteen joikuperinteen ja kurkkulaulun voimakkaat elementit. Olipa siinä varsinainen shamaani!

Joanna Słowińskan albumit Muzykanci-yhtyeen kanssa:

Muzykanci (1999), Gore gwiazda (2002), A na onej górze (2002), Hradištan & Muzykanci (2003).

Muzykanci-cd Helmet-tietokannassa

Sooloalbumit:

Live In Alchemia (2005, Puolan vuoden kansanmusiikkialbumi), Płaczcie anieli (2006) Możesz być (2007), Z nieba wysokiego (2009), Bal u Pana Boga (mukana  Jarosławem Besterem) (2010), Archipelag (2013). Albumit ovat kuunneltavissa mm. YouTubessa ja Spotifyssa.

Etnosoi! muualla:

Artikkeli Etnogaalasta: Kerrankin gaala, jossa ei pönötetty yhtään/Mari Koppinen HS 9.11.2017

Arvostelu Joanna Słowińskan konsertista: Puolan ja Pohjolan saumatonta yhteistyötä/Harri Römpötti HS 12.11.2017

http://www.etnosoi.fi

Teksti: Arja Niemimaa, musiikkivalmentaja, Pasilan kirjasto

Oumin kuvat: Lamia Lahbabi

Joanna Slowinskan kuva: Maziarz/Rajter