Ella F. 100 vuotta
Laulaja Ella Fitzgeraldin syntymästä tuli huhtikuussa 2017 kuluneeksi sata vuotta. Lue jazzin kuningattaren esittely.
Ella Jane Fitzgerald (25.4.1917–15.6.1996) on mieliinpainuva tulkitsija. Luonnollisella vetovoimaisella tyylillään hän onnistui laajentamaan ja pitkälti ylittämään jazzin rajoja. Fitzgeraldia voidaan pitää 1900-luvun amerikkalaisten laulujen johtavana esittäjänä. Häntä kutsuttiin lempinimillä First Lady of Song, Queen of Jazz sekä Lady Ella. Hänen maineikas uransa kesti 60 vuotta ja äänialansa kattoi kolme oktaavia. Levytyksiä on noin 200. Ella Fitzgerald on vastaanottanut useita kunniamainintoja ja musiikkipalkintoja.
16-vuotiaana Ella Fitzgerald löi itsensä läpi kotikaupunkinsa New Yorkin Apollo-teatterissa (Apollo Theater in Harlem). Hän voitti amatööri-iltakilpailun, jolloin saksofonisti-orkesterinjohtaja Benny Carter vaikuttui välittömästi nuoresta laulajattaresta. Carterin suosittelemana Fitzgerald pestattiin vuonna 1934 rumpali-bändinjohtajana tunnetun Chick Webbin Savoy Ballroomissa esiintyneen kokoonpanon riveihin. Ellasta tuli bändin kanssa levyttävä ja sille sävellyksiä tekevä artisti. Sävellyksestä A-tisket, A-tasket vuodelta 1938 tuli suuren luokan hitti. Se tunnettiin Ella Fitzgeraldin tavaramerkkinä vuosikausia.
Vuosina 1939–1942 Fitzgerald toimi Webbin kuoltua bändin uutena johtajana. Kuuluisia soittajia vilisevä kokoonpano tunnettiin nimellä Ella Fitzgerald and Her Savoy Eight tai yksinkertaisesti Ella Fitzgerald and Her Band. (Ks. Huomautus 1)
Ella esiintyi useissa kokoonpanoissa. 1940-luvulla hänen siirryttyään soolouralle musiikkimaailma jo arvosti hänen lahjakkuuttaan monipuolisena solistina ja viihdyttäjänä. Lauluäänen laaja-alaisuus, selkeys, joustavuus, sujuvarytmisyys ja improvisaatio ihastuttivat. Sodan jälkeen Ella Fitzgerald hämmästytti yleisöä myös bebopissa scat-laulajan taidoillaan. Tunnetuimmat scat-versioinnit hän tulkitsi kappaleista Lady Be Good ja How High the Moon. (Ks. Huomautus 2)
Ella Fitzgeraldilla oli lukuisia jazzin huippumuusikoita kanssa-artisteina. Näistä kenties muistettavin ja suosituin yhdistelmä oli trumpetisti-laulaja Louis Armstrongin ja Ella Fitzgeraldin muodostama duo. Vokalistit Armstrong-Fitzgerald sopivat täydellisesti yhteen; he esiintyivät ja levyttivät yli kolmen vuosikymmenen ajan 1940-luvulta lähtien.
Ella Fitzgeraldin scat-virtuositeetti kiinnitti Norman Granzin huomion. Vuonna 1946 tämä otti laulajattaren Jazz At The Philharmonicin esityksiin ja kiertueille. Viimeistään tuolloin Ellaa voitiin pitää 1900-luvun johtavana kotimaansa laulujen tulkitsijana. Vuonna 1955 päättyi Ellan parikymmentä vuotta kestänyt yhteistyö ja levytyssopimukset Deccalle. Heti tuon jälkeen Fitzgerald teki Granzin luotsaamalle Verve-levymerkille useita Song Book -äänityksiä. Ensimmäinen, Cole Porter -kokoelma on vuodelta 1956. Songbookien standardit työllistivät Ella Fitzgeraldia solistina ja eri kokoonpanoja, usein big bändejä, 1960-luvun puoliväliin saakka. Säveltäjänimiä olivat Porterin lisäksi Jerome Kern, Richard Rodgers, George Gershwin, Duke Ellington, Harold Arlen, Irving Berlin ja Johnny Mercer. Ellington-levytyksissä käytettiin Ellan taustalla säveltäjän omaa suurta orkesteria ja lisänä Ben Websterin pientä soittajien ryhmää. Paitsi, että syntyi paljon levytyksiä, tehtiin Songbookien merkeissä tiiviiseen tahtiin keikkakiertueita. Fitzgerald oli mukana myös lukuisissa ”yhteis-Songbookeissa”, yhtenä artistina muiden joukossa. (Ks. Huomautus 3)
Vuonna 1962 debytoinut huippujazzkitaristi Joe Pass oli ansioitunut paitsi solistina, myös jazzin kuningattaren luottomuusikkona Dream Dancing -albumilla ja muutamalla muullakin Ellan 1960–1970-lukujen levytaltioinneilla. Lisäksi samoina vuosikymmeninä Ella Fitzgerald levytti orkesterinjohtaja Count Basien, Duke Ellingtonin ja Oscar Petersonin kokoonpanojen mukana.
Vuonna 1976 Los Angelesissa äänitetyllä levyllä Fitzgerald & Pass...again Ella ja Joe Pass musisoivat kaksin. Dream Dancing on Ella Fitzgeraldin toinen kokoelma Cole Porterin lauluista. Orkesterinjohtaja Nelson Riddle oli aiemminkin 1900-luvun loppupuolella saanut houkuteltua laulusolistiksi levyilleen swingin tähtiä, kuten Frank Sinatran. Riddle oli inspiroitunut Ellan musiikillisesta monipuolisuudesta ja teki sovituksia, jotka sopivat täydellisesti Lady Ellan upeaan äänen ja tyylin. Albumin levytykset ovat vuosilta 1972 ja 1978.
Etenkin 1970-luvulla Ella Fitzgerald vietti paljon aikaa esiintymislavoilla: tuolloin hän teki laajan maailmankiertueen. Kotona New Yorkissa vuonna 1974 hän vei läpi ikimuistoisen konserttisarjan Frank Sinatran ja Count Basien kanssa. 1980-luvun Fitzgeraldia voi kuulla André Previnin, Antônio Carlos Jobimin ja Quincy Jonesin levyillä.
Entä oliko Ella Fitzgerald jazz- vai pop-laulaja? Tiukimmat jazzpuristit ovat sitä mieltä, että häneltä puuttui Billie Holidayn emotionaalinen syvyys, Sarah Vaughanin ja Anita O’Dayn kekseliäisyys ja Dinah Washingtonin bluesiin pohjautuva voima. Mutta suuri yleisö sanoi, että kyllä Ella, First Lady of Song, eittämättä paneutui joka esitykseensä eikä koskaan antanut laulun kulkea huolimattomasti, olipa genre mikä hyvänsä. Useat nuoremman polven artistit pitävät Ella Fitzgeraldia esikuvanaan, esimerkkeinä Gloria Gaynor, Whitney Houston, Beyoncé, Mariah Carey ja monet muut.
Ella Fitzgerald voitti 13 Grammy-palkintoa ja sai kahdelta USA:n presidentiltä korkeat huomionosoitukset: National Medal of Art (Ronald Reaganilta) ja Presidential Medal of Freedom (George H. W. Bushilta). Ellan piirteet on ikuistettu useisiin Yhdysvaltojen postimerkkeihin. Ella Fitzgerald on sanonut: ”The only thing better than singing is more singing” (”Ainoa, joka on parempaa kuin laulaminen, on laulaa enemmän”).
Huomautus 1
Swingin kulta-ajalla 1930-luvulla laulajia oli pidetty pikemminkin big bändien avustajina, mutta seuraavalla vuosikymmenellä laulusolistit alkoivat saavuttaa suosiota itsenäisinä artisteina. Tuon ajan laulajat ovat tasoittaneet tietä nykyajan poptähdille. Sota-ajan niukkuus 1940-luvulla verotti useita suuria swingorkestereita ja toi lisänään omat hankaluutensa äänilevytuotantoon. Swingin rinnalle jouduttiin tekemään tilaa uudelle musiikkityylille, bebopille.
Huomautus 2
Scat on jazzissa käytetty laulutyyli, jossa ei ole sanoja, vaan merkityksettömiä tavuja. Scat-laulun kehittäjäksi mainitaan joskus Louis Armstrong. Itse asiassa tyyli kuitenkin kuului jo vanhaan New Orleansin jazzlaulun perinteeseen.
Huomautus 3
Great American Songbook – joka tunnetaan myös nimellä American Standards – on kaanon tärkeimmistä ja vaikuttavimmista amerikkalaisista kansanlauluista ja jazzstandardeista 1900-luvun alkupuolelta. Mukaan on kerätty myös 1920–1950-lukujen suosituimmat ja kestävimmät Broadway-kappaleet. Sävellykset ovat herännet henkiin useiden laulajien, instrumentaaliviihteen bändien ja jazzmuusikoiden esityksinä. Vaikka Songbook-otsikolla on julkaistu useita musiikkikokoelmia, valikoima ei perustu mihinkään tiettyyn laulukirjaan tai ohjelmistoon.
Loppuhuomautus
Täydellistä Ella Fitzgerald -diskografiaa ei todennäköisesti ole saatavana. Artikkelissa on käytetty levytystietoja Wikipediasta ja kirjasta Richard Cook, Brian Morton: The Penguin Guide to Jazz on CD (v. 2008). Wikipedian listauksessa on keskeneräisyyksiä, eikä kirjassa ehkä ole kaikkia nimekkeitä; osa voi olla julkaistu vain LP-formaatissa. Sitä paitsi teos on jazzia esittelevä yleisdiskografia, jossa pääpaino on esittelyteksteissä eikä diskografisissa yksityiskohdissa. Juttua kootessani käytin myös hajanaisia artikkeleita muutamasta jazzia käsittelevästä yleisteoksesta ja apunani oli internet-lähteitä. Mainittakoon, että Wikipedian suomenkielinen artikkeli Ella Fitzgeraldista on tynkä.
Teksti ja Fitzgerald-sitaatin käännös: Arja Niemimaa, musiikkivalmentaja, Pasilan kirjasto
Kuva:
Wikimedia Commons By Courtesy the Fraser MacPherson estate c/o Guy MacPherson - Ella Fitzgerald, CC BY 2.0
Ella Fitzgerald lyhyesti
- Lempinimet: First Lady of Song, Queen of Jazz, Lady Ella
- Genret: swing, bebop, traditionaalinen jazz, pop, blues, erikoisuutena scat-laulu
- Avainraita: A-Tisket, A-Tasket
- Songbooks-levytyksiä: jazzstandardeja
- Levymerkit: Capitol, Decca, Pablo, Reprise, Verve, Brunswick, HMV, Universal
- Uran kesto: 60 vuotta, 1934–1994
Helmet-hausta löytyvät seuraavat Ellan Fitzgeraldin songbookit: