jalat

Tettiläisen tunnustuksia

Silloin kun meillä alkoi TET-paikkojen etsiminen, niin minä mietin ”minne menisi?” Vaihtoehtoja oli paljon, en oikein tiennyt minne menisin. Sitten muistin, että minun kaverini oli ollut kirjastossa. Aloin ajatella että mitä jos minäkin menisin kirjastoon TET:iin. Kun sitten päätin mennä kirjastoon, ajattelin sen olevan tylsää ja turhauttavalta, mutta sitä se ei ollut. Päivät alkoivat siten että olin kello yhdeksältä kirjastossa ja laitoin työliivin päälle sekä tettiläisen tunnistelapun kaulaani ja aloin hommiin.  Yleensä ensimmäinen työni mikä minulle annettiin, oli etsiä varattuja kirjoja hyllyistä ja lähettää ne keskuslajittelijalle sekä laittaa asiakkaille varatut kirjat varaushyllyyn. Näitten töitten jälkeen menin hyllyttämään aikuisten ja lasten kirjoja, DVD-levyjä ja kaikkea mitä nyt kirjastosta löytyy. Tätä tein jonkin aikaa, kunnes menin syömään. Syömisen jälkeen tein samoja töitä mitä aikaisemmin, kunnes työaikani loppui.

Nyt kun olen kertonut mitä tein, niin voin paljastaa mitä oikeasti ajattelin kirjastotyöstä. Minä en ole kovin ahkera lukija, luen silloin tällöin joitain lehtiä ja kirjoja, jotka minua kiinnostavat, mutta en ole lukutoukka. Mutta onneksi se ei haitannut, koska pärjäsin ihan hyvin, vaikka en ollut lukutoukka. Minun piti ainoastaan osata aakkoset, että pystyin laittamaan kirjoja oikeille paikoilleen. Tämä saa tämän kuulostaman tosi helpolta TET- paikalta, sinun pitää vain osata aakkoset, mutta asia ei ole ihan näin. Vaikka töitä riittää paljon, niin se on melko toistavaa sekä aikaa vievää ja sinun on oltava esimerkiksi valmis seisomaan melkein koko työaikasi.

Siinä minun mielipiteeni. Pidin paljon paikasta ja siellä olevasta henkilökunnasta. Vaikka joskus saattoi tuntua, että kellon viisarit eivät liikkuneet, niin silti pidin TET- viikostani paljon.

Topi Riihimäki, Helsingin uusi yhteiskoulu 9C