Kesäduunarin korvin kuultua

Lasten peli-iPadin hilpeää musiikkia. Ilmastoinnin hurinaa. Näppäimistön naputusta ja kirjojen kolahtelua. Sivujen hiljaista lehteilyä. Ison, ties kuinka monennetta päivää lastenosastolla vaellelleen kärpäsen surinaa. Kirjastotätejä rupattelemassa siitä, kuinka toimistoon voisi ihan hyvin muuttaa lehmä ja sen kaveriksi kirjastokanoja.

Itäkeskuksen kirjaston lastenosaston kesänuorena olen päässyt todistamaan monenlaisia keskusteluja, ideoita ja ajatuksia. Sivistyneen neuvonpidon lomaan mahtuu myös hieman kummallisempia dialogeja, joihin on mahtunut muun muassa tällaisia aatteita ja ehdotuksia:

- Pöydät, joiden päällä voisi istua
”Tarttis olla sellaset pöydät, että niiden alla ja päällä vois tehdä töitä.”

- Kirjastokanat
”Olis kivoja kun ne taapertais vapaana täällä, ja sit lapset tykkäis lukee lukukanoille.” ”Kirjastomangustikin ois kiva.”

- Tyhjien teippirullien uusiokäyttöä
”Upotetaan näihin vähän timantteja ja tuunataan nii nehän menee ihan design-rannekoruista!”

- Vaksin eksyttämisen suunnittelua
”Ruotsinkielisen lastenkirjallisuuden yläpuolella vilkkuu lamppu.” ”Jos sanotaanki vaksille et käy vaihtamassa lampun 2.4-luoka päältä?”

- ”Tai sit mä oon vaa muuttumassa marsilaiseks.” - sanoi Riitta ja katsoi vihreäksi värjäytyneitä käsiään.

Näiden lisäksi on puitu muutamia mysteerejä, kuten keneltä ovat peräisin salaperäiset jäätelöpuikot taukotilan pakkasessa (isompi kysymys: kuinka monta niitä saa syödä) ja miten oranssi X:llä varustettu kuutio on päätynyt tiskille. Mukaan on myös mahtunut mm. yllättävän hyvän koordinaation ja reisilihasten omaavan taaperon kadehtimista.

Vielä pari päivää jatkan kirjaston äänimaailman ihmettelemistä ja pienten lasten kirjojen äkkinäisille äänille säikähtelyä. Sen jälkeen pääsen lepuuttamaan kuuloelimiäni vielä vähän aikaa ennen lukion jatkumista.

Kuulemiin,
Maikki

Teksti: Maikki Roiha
Kuva: Sanna Sivonen