Kettu, orava ja eskarit kirjastossa

Tiesitkö, että Pointin kirjastossa majaili viime syksynä Mateli Kuivalatar, upea kettu, joka haaveili ystävistä ja revontulista. Tammikuussa, pitkän miettimisen jälkeen, se uskaltautui viimein jahtaamaan unelmiaan. Ihan niin kuin eräs toinen kettu tarinassa Kettu ja värit (Mila Teräs ja Karoliina Pertamo). On se vaan uskomatonta, että meidän ujo kettumme lähti etsimään onneaan suureen maailmaan. Eipä tuo olisi uskaltanut, elleivät Pointissa vierailleet eskariryhmät olisi auttaneet.

Mitähän Mateli Kuivalattarelle oikein kuuluu nykyisin? Minulla on ikävä sitä. Lupasihan tuo onneksi tulla takaisin vuoden päästä. Saapa nähdä, ei ole kettuihin luottaminen näissä asioissa, ne tulevat ja menevät omien mielihalujensa mukaan. Ja saattavatpa nuo piipahtaa salaakin. Niin taitavasti Matelikin piiloutuu, että ei sitä huomaa ennen kuin se on aivan nenän edessä. Pidä siis silmäsi auki!

Vaassila Kieleväisen sen sijaan näkee ja kuulee helposti. Vaassila on suloinen orava, joka majaili täällä viime talven. Se tarinoi mielellään kaikkien kanssa, niin puheliasta oravaa en ole ennen tavannutkaan. Mutta kelpasihan sitä kuunnella, sillä oli oikein mukavat jutut. Eräänä koleana aamuna Vaassila vain pujahti sisään kirjaston ovista ja asettui tänne asumaan kuin olisi aina ollut täällä ja niin hyvin tuo kotiutui, että se alkoi jo luulemaan itseään kirjaston työntekijäksi… ja niinhän siinä taisi käydä, että me kirjaston työntekijätkin hieman unohdimme, ettei Vaassila ole kuitenkaan yksi meistä. Syötimme nimittäin sille ihmisten herkkuja. Ja niinhän siinä kävi, että orava-raukka sairastui. Onneksemme kekseliäät eskarimme tulivat jälleen auttamaan meitä (kuinka pärjäisimmekään ilman heitä?). Eikä aikaakaan, kun saimme Vaassila Kieleväisen taas kuntoon. Ja lääkärin määräyksestä passitimme Vaassilan keväällä metsään asumaan eräiden oravaveljesten luokse. Ehkä tunnetkin heidät? Niko, Tiko ja Tuitsu ovat tuttuja kirjasta Kevään ihme käpymetsässä (Kazuo Iwamura).

Matkallaan käpymetsään Vaassila törmäsi kinasteleviin oravakaveruksiin, tiedän tästä, sillä se lähetti meille postikortin, jossa kertoi tavanneensa Oilin ja Sakarin. Oili ja Sakari kuulostavat olevan oikein hupaisa parivaljakko. Voi olla, että kuulemme niistä lisää, kun Vaassila palaa syksyllä kirjastoon pitämään talvea. Postikortissaan Vaassila kyllä vinkkasi, että Oilin ja Sakarin tarinan voi myös lukea kirjasta Minun, sanoi orava (Rachel Bright ja Jim Field).

Luulenpa, että eskarit hipsivät syksyn saapuessa taas kirjastoon, vähintäänkin tarkistuskäynnille. Se onkin hyvä, sillä Vaassila Kieleväisen kaltainen lukutoukka unohtaa helposti kaiken muun päästessään asumaan tänne tarinoiden aarreaittaan. Niin… ja olemmehan me kirjaston työntekijät toisinaan hieman hajamielisiä.

Seuraa ketun ja oravan tulevia seikkailuja ja eskaritoimintaa hastagilla #eskariloveskirjasto.