Leikkipaikka vetää puoleensa

Kun Myyrmäen kirjastoon saatiin uusi iso lastenalue, pikkuasiakkaat ovat olleet aivan riemuissaan.

Mennään leikkimään, kuuluu heti pääovelta. Kengät pois, lapset ohjeistavat toisiaan, sillä lattiamateriaali tuntuu huopaiselta sukkasiltaan. Hah-hah-haa, pomppuhepan selässä ratsastajaa naurattaa. Kii-kaa, kii-kaa, keinukoiran kyydissä kiikkujaa laulattaa.

Kuvakirjakolmiokalusteeseen upotetuissa lelulaatikoissa asustaa erilaisia nukkeja, pehmoja, pelejä, autoja ja lentokoneita. Ne levittäytyvät kolmion sisäpuolelle, mutta karkailevat myös muualle usein taaperokärryssä, jota tyhjänäkin työnnellään ympäriinsä hurjaa vauhtia.

Rakentelu innostaa, samoin värien käyttö. Älytaululla pelataan, piirrellään ja väritellään mielellään. Legoseinään syntyy mitä kekseliäämpiä torneja, siltoja ja kuvioita. Jaloissa pyöriviin palikohin ja pitkiin legojuniin saattaa joskus jopa kompastua. Pyöryläraheja kasataan päällekkäin ja rinnakkain, sommitellaan mielikuvituspoluiksi tai seinäeristeeksi majakalusteen ympärille, kun halutaan käpertyä suojaisaan pesään. 

Ilahduttavan paljon tykätään katsella ja lukea kirjoja. Niiden sivuja selataan sekä omassa rauhassa että ryhmässä sisällöistä keskustellen. Tarinoita ääneen lukevan vanhemman kanssa lapsi kokee mukavan yhteisen hetken, samoin kuin osallistumalla järjestettyihin satutuokioihin. Syksyn tultua hyllyihin kelluu valtavasti lainattavaa. Suosikkien etsimisessä voi aina pyytää apua henkilökunnalta.

Leikkiminen on lukemista meluisampaa, mutta hipihiljaa ei kirjastossa pidä olla, koska lasten viihtyvyyteen tahdotaan panostaa.

Teksti ja kuva: Minna Nuutila, Myyrmäen kirjasto