Tanssija Olga Spessiva Joutsenlammen asussa 1934

Balettitanssijan elämää

Tanssijan ammattiin on liittynyt aina runsaasti romanttisia mielikuvia, onhan tanssija historian kuluessa ollut samalla sekä juhlittu palvonnan kohde että synnin ja paheen perikuva, tosin myös useasti pelkkä palvelusväen edustaja. Rankalla treenauksella täydelliseksi ilmaisuvälineeksi muokattu keho, joka näyttää vastustavan painovoimaakin, herättää kysymyksiä siitä, millaista balettitanssijan elämä todella on ja mitä uhrauksia se vaatii.

Seuraavassa kirjastojen valikoimista on poimittu joukko tanssijoiden elämäkertoja, muistelmia ja henkilöhistoriaa sekä kotimaasta että maailmalta. Useampikin viime vuosisadan alkupuolella syntynyt tanssija on kuvannut suomalaisen baletin varhaisvaiheita muistelmissaan. Samoihin nimiin ja tapahtumiin törmää miltei joka muistelijan kirjassa. Yhdestä asiasta ollaan yhtä mieltä: olot olivat lähes epäinhimilliset, arvostus nollassa, palkka mitätön ja kaikesta pulaa. Kaiketi tanssin lumous saa muistamaan noitakin aikoja lämpimästi. Toisaalta kovan raadannan vastapainoksi tanssijat ovat aina osanneet myös juhlia!

Suomalaisen baletin tähtiä

Säilä, Airi: Tanssi on elämäni (Tammi 1986)

Jo koulutyttöinä 20-luvun alussa Säilän sisarukset Airi ja Liisa tanssivat Suomalaisen Oopperan baletissa, jossa Airista tuli varsinkin espanjalaisten karaktääritanssien taitaja. Tanssiuransa jälkeen Säilä omistautui balettikoululleen ja kasvatti monta ammattitanssijaa. Säilä kertoo eloisasti vuosisadan alun Helsingistä, sotavuosista, jolloin tuoreen aviomiehen lupaava tanssiura katkesi haavoittumiseen ja lopulta omista näkemyksistään baletinopetuksesta. Tällaisia persoonallisuuksia baletin maailmassa ei enää ole eikä tule!

Hudova, Irina: Maailmalla tanssien (WSOY 2002)

Irina Hudovan lahjakkuus huomattiin jo lapsena Viipurissa. Sodan jälkeen Helsingissä Hudova pääsi jatkamaan välillä katkenneita tanssiopintojaan ja kiinnitettiin Kansallisoopperan balettiin. Suomessa ei vain tuntunut olevan tilaa kuin yhdelle ballerinalle kerrallaan ja Hudova koki tulleensa väärin kohdelluksi. Onni onnettomuudessa: Hudovasta tuli ulkomailla opiskelun myötä tunnustettu pedagogi, maailmankansalainen, Margot Fonteynin ja Rudolf Nurejevin ystävä, jolle Bolšoin, Kirovin, Covent Gardenin ja La Scalan näyttämöt tulivat tutuiksi. Suomessa vastaanotto oli sen sijaan edelleen viileä: kuvatessaan aikaansa taiteilijaprofessorina ja baletinjohtajana myrskyisellä 70-luvulla Hudova ei sanojaan säästele!

Sylvestersson, Elsa: Elämäni piruetit: primaballerinan muistelmat (WSOY 1995)

Samaa ajanjaksoa omasta näkökulmastaan kuvasi Elsa Sylvestersson, parhaaksi suomalaiseksi joutsenprinsessaksikin joskus mainittu ballerina. Myös Sylvestersson kärsi mielivaltaisesta kohtelusta oopperan johdon taholta, mutta hänen ratkaisunsa oli jäädä Suomeen taistelemaan itselleen työtilaisuuksia. Itsepäinen ja suorasanainen taiteilija joutui helposti ristiriitoihin, eikä yksityiselämäkään aina ollut ruusuista, mutta loistokkaita hetkiäkin riitti, mm. unohtumaton Neuvostoliiton kiertue.

Hemming, Eva: Hymy nuoruudelle: muistelmat (Otava 1991)

Eva Hemming kertoo viihdyttävästi lapsuudestaan Helsingissä ja nuoren ballerinan alkutaipaleesta. Mieleenpainuvia olivat varsinkin sota-ajan esiintymiset rintamalla. Melkoinen juttu oli myös saada aviomieheksi tuon ajan jumaloiduin filmitähti Leif Wager. Suloinen, vaan ei aivan mutkaton rakkaustarina saa kirjassa paljon painoa. Kunnianosoituksena ensimmäiselle baletinopettajalleen venäläissyntyiselle Elisabeth Apostolille Hemming on kirjoittanut tarinaksi tämän dramaattiset vaiheet kirjassa Lumoojatar Pietarista: Elisabeth Apostolin ihmeellinen elämä (WSOY 1996).

Karnakoski, Kari: Tanssin ja rakastin (Gummerus 1983)

Toki tanssijan elämässä voi olla glamouriakin! Hemmoteltu herraspoika sai päähänsä ryhtyä balettitanssijaksi ja matkasi syrjäisestä Suomesta Pariisin kautta maailman balettinäyttämöille ja seurapiireihin. Samppanja virtasi ja (teko)jalokivet kimalsivat, kun köyhtyneet venäläiset emigrantit, joista balettiväki paljolti koostui, pyrkivät pitämään yllä entistä elämäntapaansa. Karnakoski kertoo elämästään maailmalla ja balettimaailman persoonallisuuksista hilpeän juoruilevaan tyyliin. Riemukasta luettavaa!

Elg, Taina: Varpailla maailmalle (WSOY 1991)

Musikaalisesti lahjakkaiden vanhempien tytär tottui jo lapsena muuttamaan vähän väliä asuinpaikkaa. Myöhemmin Monte Carlon baletissa tanssiessaan Elg pääsi tyydyttämään palavaa haluaan nähdä maailmaa. Hohdokkaat ympäristöt vaihtuivat ja poikaystävinä pyöri niin markiiseja kuin kreivejäkin.  Työ mallina vei tanssijattaren myös Elle-lehden kanteen. Elgin 50-luvulla alkaneeseen Hollywood-elokuvauraan asti muistelmissa ei edes päästä, olikohan jatko-osa alun perin suunnitteilla?

Taiteilijakohtaloita maailmalta

Nijinsky, Romola: Nižinski sekä Nižinskin viimeiset vuodet (Otava 1984)

Unkarilainen aatelistyttö Romola De Pulszky iski silmänsä Les Ballets Russes-tanssiryhmän loistavimpaan tanssijatähteen ja ryhtyi ballerinaksi vain voidakseen seurata tätä kaikkialle. Vaslav Nižinski eli impressaario Sergei Djagilevin intiimissä suojeluksessa, mutta kuin ihmeen kautta Romolasta tuli suuren Nižinskin vaimo ja legendan vaalija. Jumaloinnilla lienee perusteensa: Nižinskin eläytyminen ja tanssitekniikka olivat ennennäkemättömiä. Taiteilijaura sammui traagisesti mielisairauden puhkeamiseen.

Bentley, Toni: Tanssijan talvi (Kirjayhtymä 1985)

Huippubalettiryhmä New York City Balletin nuori tanssijatar käy läpi päiväkirjassaan omia tunteitaan ja epäilyksiään uransa kriisivaiheessa. Kirja on kiinnostava ja itseironinenkin kuvaus tanssijan elämästä, johon ei oikeastaan saisi kuulua mitään muuta kuin tanssi.

Kirkland, Gelsey: Ballerinan kuolemantanssi (Weilin+Göös 1987)

New York City Balletin ja American Ballet Theatren loistava tähti paljastaa kulissientakaisen helvetin. Jumaloitu ”baby ballerina” oli pohjimmiltaan syvästi epävarma, kärsi kohtuuttomista laihuusvaatimuksista, korjaili ulkonäköään loputtomilla kauneusleikkauksilla ja kitui raastavissa rakkaussuhteissa mm. Mihail Baryshnikovin kanssa. Uransa huippuhetkinäkin Kirkland oli pahasti kokaiinikoukussa. Kirjasta muodostuu lopuksi rankka selviytymistarina.

Plisetskaja, Maija: Minä, Maija Plisetskaja (Atena 2003)

Nykyajan legendaarisin ballerina, joka on jättänyt pysyvän jälkensä Joutsenlammen esitystraditioon, kuvailee suorapuheisesti yli viisikymmentä vuotta kestänyttä uraansa, jota leimasi jatkuva taistelu Neuvostoliiton viranomaisia vastaan. Tanssijatar oli vuosikausia matkustuskiellossa ulkomailta satelevista kutsuista huolimatta ja urkkijat seurasivat hänen jokaista askeltaan kotimaassakin. Viranomaisten mielivalta ulottui jokaiseen pieneenkin taiteelliseen päätökseen. Plisetskaja antaa KGB:n ja sen myötäilijöiden kuulla kunniansa, mutta muistaa myös kiittää tukijoitaan, kollegoitaan ja rakastamaansa Bolšoi-teatteria, jonka näyttämö on tanssijalle maailman paras. Kirja tarjoaa mielenkiintoista ajankuvaa ja välähdyksiä Plisetskajan matkoillaan tapaamista kuuluisuuksista.

Dramatiikkaa täynnä oli myös Rudolf Nurejevin elämä. Köyhän tataariperheen poika löydettiin Uralin perukoilta Leningradiin Kirovin balettikouluun. Dramaattinen loikkaaminen Neuvostoliitosta länteen, loistava ura kaikkien tuntemana superjulkkiksena, rakkaussuhteet miehiin ja naisiin, sairastuminen aidsiin ja liian varhainen menehtyminen on juuri sellainen elämäntarina, jollaista taiteilijalta odotetaan. Julie Kavanaghin elämäkerta Rudolf Nureyev: the life (Penguin Books 2008) on monipuolinen esitys tanssijan elämästä.

Uusia tanssijaelämäkertoja ei ole juuri viime vuosina ilmestynyt suomeksi. Tanssijan elämä lienee parempaa ja turvatumpaa kuin ennen, ja hyvä niin, mutta onkohan silloin kerrottavaakin vähemmän?

25.5.2009. Outi Rantanen, Kallion kirjasto
Kuva: Flickr. Olga Spessiva (Spessivtseva) Joutsenlampi-baletin asussaan vuonna 1934.