Runo vie! -runopiiri: Kaisa Ijäs
Runoilija Kaisa Ijäs kävi Runo vie! -runopiirin vieraana Rikhardinkadun kirjastossa 18.10.2018. Runopiirissä keskusteltiin muun muassa muistin ja ajan teemoista runoudessa. Käsittelyssä oli Ijäksen teos Aurinkokello (Teos 2018).
Kaisa Ijäs kertoo tässä suhteestaan kirjastoon sekä teoksista, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen.
Suhde kirjastoon
Kysyimme Kaisa Ijäkseltä, mitä kirjastot hänelle merkitsevät. Ijäs pohtii kirjastojen merkitystä elämässään seuraavasti:
”Kirjastoista ensimmäiset olivat vanhempien hyllyt, jotka kolusin läpi, vaikka lapsena viihdyinkin paremmin metsässä ja ulkoleikeissä kuin kirjojen parissa. Peruskoulussakin taisin olla vielä niin menevä, että vapaa-ajalla hoidin mieluummin hevosia, urheilin ja juoksentelin poikien perässä. Venäläiset klassikot kuuluivat arkeeni koulun takia. Kotona katsoimme paljon elokuvia ja luin kyllä itsekseni kellarihuoneessani. Silloin ei ollut vielä internetiä eikä älypuhelimia, joten kirjastojen avulla saattoi laajentaa omaa reviiriään.
Omatoiminen lukeminen oli alusta asti yhtä aikaa jotenkin kiihkeää ja depressiivistä. Lukioaikana tankkasin kirjastoista enimmäkseen klassikoita ja kotimaista proosaa. Tutkin myös anarkismia ja surrealismia vähän tosikkomaisesti joku kumma liivi päälläni.
Erikoisin vastaan tullut yksityinen kokoelma oli Erkki Kurenniemen savuinen työhuone tiedekeskus Heurekassa, jossa työskentelin oppaana. Sieltä taisi lähteä mukaan ainakin kaaosteoria. Myös kirjastossa työskentelevän tätini hyllyistä löysin yhtä sun toista hoitaessani hänen kissojaan matkojen aikana.
Parhaiten on jäänyt mieleen Turun entinen kaupunginkirjasto, kaunis rotunda, kahtaalle kaartuvat portaat ja hiljaisuus, joka tuntui siihen aikaan olevan täynnä mahdollisuuksia. Joenrannassa saattoi istahtaa, haaveilla Pariisista ja törmätä ihmisiin. Myös Turun Taideakatemian kirjastoon oli hauskaa kulkea vanhan köysitehtaan pitkää käytävää, jonka luokkahuoneissa muusikot harjoittelivat soittamista. Opintojen aikana kirjasto oli myös tärkeä musiikin lähde. Jopa taidefilosofian ja kirjallisuuslehdet olen löytänyt alun perin autodidaktina kirjastoista.
Nykyisin tuntuu huikealta, että paikalliskirjastot tarjoavat vielä tämän kaiken lisäksi valtavan määrän kaikkien saatavilla olevia tiloja ja palveluja.”
Kaisa Ijäksen lukuvinkit
Pyysimme Ijästä myös mainitsemaan kirjoja, jotka ovat hänelle tärkeitä tai jotka ovat jollain tavalla inspiroineet häntä. Ijäs kertoo valinneensa listalleen häneen vaikutuksen tehneitä kirjoja, ”monesta kohdasta matkan varrelta”:
Jorma Eronen: Juoksu Yönmaahan
Vladimir Majakovski: Pilvi housuissa
Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja
Francois Villon: Testamentti
Eeva-Liisa Manner: Kävelymusiikkia pienille virtahevoille
Ezra Pound: Personae
T.S. Eliot: Autio maa
Anna Ahmatova: Runoelma ilman sankaria
Kalevi Seilonen: Tosiasioita minusta
Apuleius: Kultainen aasi
Willy Kyrklund: Mestari Ma
Göran Sonnevi: Valtameri
Roland Barthes: Rakastuneen kielellä
Henri Bergson: Nauru
Nathalie Sarraute: Tropismeja
Gaston Barchelard: Vesi ja unet
Maurice Blanchot: Kirjallinen avaruus ja Ääretön keskustelu vol.1
Deleuze-Guattari: Anti-Oidipus
Walter Benjamin: Messiaanisen sirpaleita
Luce Irigaray: Sukupuolieron etiikka
Marguerite Yourcenar: Tulet
Virginia Woolf: Aallot
Runoilijavieraan tuotanto
Kaisa Ijäksen esikoiskokoelma Siskot, veljet (2009) sai Katri Vala -palkinnon ja oli myös Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana. Ijäksen edellinen kokoelma Pakopiste (2013) oli Runeberg-palkintoehdokkaana. Helsingistä kotoisin oleva Ijäs on opiskellut elokuvaa Turun Taideakatemiassa ja venäjän kieltä ja kirjallisuutta sekä kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa.
Kaisa Ijäksen kuva: Liisa Takala