Runo vie! -runopiiri: Riina Katajavuori
Runoilija ja kirjailija Riina Katajavuori kävi Runo vie! -runopiirin vieraana Rikhardinkadun kirjastossa 15.11.2018. Runopiirissä pohdittiin muun muassa runon navigointia maailmalla ja ihmismielessä. Käsittelyssä oli Katajavuoren runoteos Maailma tuulenkaatama (Tammi 2018).
Riina Katajavuori kertoo tässä suhteestaan kirjastoon sekä teoksista, jotka ovat jääneet viime aikoina erityisesti hänen mieleensä.
Suhde kirjastoon
Kysyimme Riina Katajavuorelta, mitä kirjastot hänelle merkitsevät. Katajavuori kertoo hänelle tärkeiksi muodostuneista kirjastoista seuraavaa:
”Ensimmäinen kirjastoni oli Maunulan kirjasto. Tärkein kirjastoni on kuitenkin ollut Käpylän kirjasto Väinölänkadulla. Asuin lapsena äidin kanssa kirjastoa vastapäätä Kalervonkadulla. Toimittajaäitini teki radio-ohjelmia Yleisradiossa ja studioajat olivat usein iltaisin. Kirjaston keltainen valo loisti pimeässä kuin keidas. Oli suuri helpotus, kun tajusin, että sinne voi aina mennä. Ei tarvinnut olla yksin kotona. Saatoin lukea ja kirjoittaa päiväkirjaa lukusalissa aina kirjaston sulkemisaikaan saakka. Tutut, tuikeatkin kirjastotyöntekijät olivat turvallisia aikuisia.
Yksi elämäni vaikuttavimmista kirjastoista oli opiskelukaupunkini Edinburghin kansalliskirjasto. Siellä aisti konkreettisesti kirjojen, uppoutumisen ja lukemisen pyhyyden. National Libraryssa kohosi arjen yläpuolelle, aivan yleviin sfääreihin. Oltiin hiljaa, pöydätkin olivat akustisesti äänettömiä, ehkä nahkapäällysteisiä.”
Riina Katajavuoren lukuvinkit
Pyysimme Katajavuorta myös mainitsemaan kirjoja, jotka ovat tehneet häneen vaikutuksen. Katajavuori kertoo seuraavassa teoksista, jotka ovat olleet erityisen mieleenpainuvia:
”Viimeksi olen lukenut kanadalaissyntyisen Rachel Cuskin merkillisen mutta kiehtovan romaanin Ääriviivat (suom. Kaisa Kattelus). Se kertoo kirjailijasta, joka matkustaa Ateenaan opettamaan luovaa kirjoittamista. Teos sisältää loppumattoman sarjan vastaantulijoiden monologeja ja saa pohtimaan kerronnan mahdollisuuksia. Kuka monologeissa lopulta puhuu? Kertoja vai hänen kohtaamansa satunnaiset, banaalitkin ihmiset? Luin teosta Ateenassa, missä olin viikon kirjailijaresidenssissä.
Tärkeitä kirjoja viime vuosina ovat olleet Marjo Niemen Kaikkien menetysten äiti, Satu Taskisen Lapset ja Mikko Rimmisen Hippa. Ulkomaisista kirjailijoista järisyttävimmän vaikutuksen ovat tehneet itävaltalainen Thomas Bernhard (suom. Tarja Roinila) ja Ukrainassa syntynyt mutta valkovenäläistynyt nobelisti Svetlana Aleksijevits (suom. Marja-Leena Jaakkola).
Kotimaisella runokentällä nautin muun muassa Henriikka Tavin, Eino Santasen ja Miira Luhtavaaran teoksista.”
Runoilijavieraan tuotanto
Riina Katajavuori on kirjoittanut seitsemän runokokoelmaa, ja hänen runojaan on käännetty lähes kolmellekymmenelle kielelle. Katajavuori on julkaissut myös kolme romaania, novellikokoelman sekä lastenkirjoja. Katajavuori on lisäksi opettanut kirjoittamista, sekä kirjoittanut kolumneja useisiin lehtiin. Hän on opiskellut Helsingin ja Edinburghin yliopistoissa.
Riina Katajavuoren kuva: Pertti Nisonen
Mikä Runo vie?
Runo vie! -runopiiri on runoyhdistys Nihil Interitin ja Helsingin kaupunginkirjaston yhteistyössä järjestämä nykyrunouden lukupiiri. Jokaisella kerralla käsitellään ennakkoon ilmoitettua runoteosta, jonka tekijä on myös paikalla. Tapaamiset ovat avoimia kaikille, tervetuloa mukaan!
Lisää runousvinkkejä
Lue kaikki runousaiheiset vinkit täältä.