Runoilija Johanna Venhon kirjavinkit

Runoilija Johanna Venho kertoo suhteestaan kirjastoon ja suosittelee kirjoja, jotka ovat inspiroineet häntä.

Suhde kirjastoon

Johanna Venho kertoo kirjastosuhteestaan seuraavasti: "Kymmenen ikävuoden kieppeillä elin lukemisen suhteen ahmimisikää. Kävin Itälän ala-astetta Pietarsaaressa, opettajana räiskyvä Tellervo Ahonen, joka itsekin kirjoitti runoja. Suurinpiirtein kerran viikossa pääsin kaupunginkirjastoon, lainasin korillisen kirjoja, luin ne kotona ja palasin kirjastoon korin kanssa. Tein kirjoista muistiinpanoja kierreselkäiseen vihkoon, johon merkkasin myös sen, mitä söin ja miltä maistui, millainen sää oli ja sattuiko muuta erityistä.

Rakkauteni listoihin ja ajatusten järjestämiseen on edelleen voimissaan. Ja rakkaus kirjastoihin on vain syventynyt vuosien mittaan.

Neljätoistavuotiaana olin asunut jo kuudessa eri kodissa, Suomessa ja Amerikassa. Olen siis muuttanut usein, ja kirjastot ovat olleet aina tukikohtia. Ajattelen lämmöllä kotikaupunkieni lähiökirjastoja. Oli Laajalahden kirjasto Espoossa (siellä raapustin pahvisiin lainauskortteihin oman kirjastokorttini numeroa 80358 – kirjasto sijaitsi ihan koulun vieressä, saman koulun, jota isäkin lapsena kävi). Opiskeluaikoina asuin yhteisössä Jyväskylässä, ja viereisen kerrostalon alakerrassa oli Viitaniemen kirjasto: sieltä etsin hiljaisuutta ja lainasin yhä uudelleen Saarikosken runoja. Kun muutin puolisoni kanssa Turkuun puutalon hellahuoneeseen, lähin kirjastomme oli Martin kirjasto Itäisen pitkäkadun varrella. Se lopetettiin sittemmin ja toimi vuosia Kulttuuriolohuoneena.

Nykyisinkin käyn lähikirjastossa tiuhaan, usein noutamassa varauksia, jotka teen suoraan kotikoneelta. (Eläköön Pasilan kirjavarasto, eläköön maksuttomat varaukset). Kirjailijan työ ei ole virka-aikoihin sidottua, ja tervehdin ilolla itsepalvelutunteja. Nautin aina kirjaston ilmapiiristä, jossa on hiljaisuutta, kihisevää lupausta ja mahdollisuuksia; arkisuutta ja satumaisuutta. Eilen illalla lenkkeilin metsän läpi Laajalahteen ja katselin miten kirjaston ikkunoissa hohti kutsuva valo hämärässä kevätillassa. Ja vähän aikaa sitten ihastuin Espoon Karhusuon kirjastoon: se on piskuinen olohuone suurien kuusten katveessa.

Kun minua alkuvuodesta pyydettiin tekemään pieni runonäyttely Laajalahden kirjastoon, innostuin heti. Kirjoitan kirjaston ikkunoihin tekstejä tasavertaisuudesta: kirjoitan kirjasta, joka on kaikkien saatavilla. Kirja itsekin on ikkuna uuteen ja mahdolliseen. Avataan se. Luetaan. Ahmien tai pikkuhiljaa pala palalta maistellen."