Viron lippu liehuu tuulessa

Suosittelemme: virolaista kirjallisuutta suomeksi

Viro on suomalaisille rakas ja tuttu maa, mutta miten tuttua on virolainen kirjallisuus? Tartossa syntynyt Mariliis Panov poimi tukun suosituksia suomeksi käännetyistä virolaisista kirjoista.

Asun Vihdin Nuuksiossa ja juureni ovat Etelä-Virossa viehättävässä yliopistokaupungissa Tartossa.  Suomessa olen asunut vuodesta 2001. Olen opiskellut Helsingin yliopistossa suomen kieltä, kulttuuria ja kirjallisuutta sekä informaatiotutkimusta. Olen työskennellyt vuodesta 2009 Espoon ja Helsingin kaupunginkirjastossa. Nykyinen työpaikkani on Töölön kirjasto, jossa työskentelen informaatikkona ja tiiminvetäjänä.  Tällä hetkellä olen syksyllä syntyneen tyttäreni kanssa kotona nauttimassa luonnosta ja tutustumassa lasten kirjallisuuteen.

Näitä suomennettuja virolaisia kirjoja suosittelen:

Jaan Kross: Keisarin hullu (Keisri Hull 1978, suom. Juhani Salokannel). Teoksen päähenkilö, liivinmaalainen aatelinen Timotheus von Bock, pääsee älykkyytensä ja ainutlaatuisen sotataitonsa ansiosta keisari Aleksanteri I:n lähipiiriin. Timotheus käyttää tilannetta hyväkseen ja kääntyy keisarin puoleen Venäjän imperiumia kritisoivalla manifestilla. Sen seurauksena hän viettää yhdeksän vuotta karmeissa oloissa vankileirillä.

Ene Mihkelson: Ruttohauta (Katkuhaud 2007, suom. Kaisu Lahikainen) on yhden suvun surullinen tarina Viron historian vaietusta menneisyydestä – totuuden etsinnästä ja tilinteosta. Teoksen psykologinen jännite on hieman painostava, mutta kerronta pitää hyvin otteessaan.

Indrek Hargla herättää historiallisissa rikosromaaneissaan keskiaikaisen Tallinnan oivaltavasti henkiin. Tallinna eli 1400-luvulla loistokautta ja oli tärkeä satama- ja kauppakaupunki. Hargla kuvailee kiehtovasti keskiaikaisen kaupungin erilaisia ammattiryhmiä sekä porvaristoa ja ritarikuntaa. Apteekkari Melchior -teoksissa nokkela apteekkari selvittelee keskiaikaisessa Tallinnassa murhamysteerejä ja lääkitsee kaupunkilaisia uutteillaan. Apteekkari Melchior -sarjaan kuuluvat Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (2011), Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus (2012), Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär (2013), Apteekkari Melchior ja Piritan kuristaja (2014), Apteekkari Melchior ja Tallinnan kronikka (2015). Kaikki teokset ovat Jouko Vanhasen suomentamia. Uusin Apteekkari Melchiorin kirja Apteeker Melchior ja Gotlandi kurat (2017) (Apteekkari Melchior ja Gotlannin paholainen) odottaa vielä suomennosta.

Tallinnan betonilähiöön sijoittuvassa Lasnamäen lunastaja-teoksessaan Mari Saat (2008 Lasnamäe lunastaja, suom. Tuula Friman) kuvaa yksilön tasolla Neuvostoliiton hajoamisen jälkeistä Viron yhteiskunnallista murrosta, materialismin kukoistamista ja vironvenäläisten elämää. Teoksen kerronta on hyvin lämminhenkistä ja tarkkanäköistä ja henkilöt virheineen uskottavia sekä sympaattisia.

Andrei Hvostov: Sillamäen kärsimysnäytelmä (2011 Sillamäe passioon, suom. Sanna Immanen). Hvostov vie lukijansa aikamatkalle 1960–80-luvun Neuvosto-Viron Sillamäelle ja kertoo, millaista virolaisen pojan elämä oli pienessä venäjänkielisessä aavekaupungissa, jossa vihersi uraanijärvi ja hohtivat hopeiset puut. Hvostovin muistelmateos on satiirinen tilinteko menneisyyden kanssa ja kiehtova oman identiteetin pohdiskelu.

August Gailit: Toomas Nippernaati (1928, Toomas Nipernaadi, suom. Kerttu Mustonen). Kepeästi kerrottu lämmin kertomus Toomas Nippernaatista, yksinäisestä sielusta, joka vaeltaa Viron suvessa maaseuduilla ja tapaa monenlaisia ihmisiä. Taivaanrannanmaalari Toomas keksii itselleen monenlaisia rooleja räätälistä lukkariin ja kertoo ihmisille ummet ja lammet. Toomas hurmaa neitoja luvaten heille rakkautta ja onnea. Hän saa monet neidot ihastumaan, mutta joutuu heidät jättämään ja jatkamaan matkaansa antaen ihmisille kuitenkin toivonkipinän paremmasta.

Lennart Meri: Hopeanvalkea (1976, Hõbevalge, suom. Eva Lille). Kiehtova etnografinen ja etymyloginen tutkimusmatka itämerensuomalaisten juurille. Teos on sekoitus lumoavaa fantasiaa ja kiinnostavaa faktaa. Miten syntyi Kaalin kraateri? Miten ratkaistaan Sammon arvoitus? Millaisia yhteisiä sanoja löytyy itämerensuomalaisista kielistä ja mikä on niiden sanojen etymologia? Matkakirjeet etsivät vastauksia kaikkiin näihin ja moniin muihin kysymyksiin. Hopeanvalkea voisi hyvin olla kaunokirjallisuuden hyllyssä, koska mielestäni se on enemmän kiehtova esseeromaani kuin tietokirja.

Nippernaati (1–3) on kerran vuodessa ilmestyvä suomennetun virolaisen kirjallisuuden antologiasarja, jonka tavoitteena on tehdä uutta virolaista kirjallisuutta tunnetuksi. Nippernaatia julkaisee Viron Suomen-instituutti.

Meelis Friedenthal: Mehiläiset – katkelmia suomennettu Nippernaatissa I (2012, Mesilased. suom. Kaisu Lahikainen). Mehiläiset on unenomainen kertomus 1600-luvun Tarton henkisestä ilmapiiristä. Leidenistä kotoisin oleva ylioppilas Laurentius Hylas on matkalla opiskelemaan Tarton yliopistoon. Värikkäänä yliopistokaupunkina tunnettu Tartto poikkeaa 1600-luvun Tartosta: kaupunkia kuvataan kurjana, kylmänä ja likaisena. Ankeus ja melankolia piinavat Laurentiusta, joka tiedonjanoisena omaksuu sen ajan oppeja ja perehtyy filosofisiin suuntauksiin. Tiede ja taikausko sekoittavat ja ahdistavat myös Laurentiusta sen verran, että hän rupeaa näkemään näkyjä ja sekoittaa todellisuuden ja unimaailman.

8+8: Eesti ja Soome luulet = Suomalaista ja virolaista runoutta. Runokokoelma 8+8 (osa I 2013 ja osa II 2015) on sekä suomennetun virolaisen että vironnetun suomalaisen runouden kokoelma.

Viivi Luik: Seitsemäs rauhan kevät (1985, Seitsmes rahukevad, suom. Eva Lille). Kaunis ja koskettava kertomus sodanjälkeisestä elämästä Viron maaseudulla lapsen silmin nähtynä. Viivi Luikin värikäs ja runollinen kieli sekä yksityiskohtaiset havainnot ja kuvaukset tekevät teoksesta elävän ja lukukokemuksesta nautinnollisen.

llmar Taska: Pobeda 1946 (2016, Pobeda 1946, suom. Jouko Vanhanen). Teos on tarkkanäköinen kuvaus neuvostovallan ajan Virosta - ihmisten peloista ja unelmista. Turvallisuuspalvelun ketku työntekijä kurvailee Pobedalla 6-vuotiaan pojan kotipihalle ja houkuttelee hänet mukaan autoajelulle. Bussikuljettajan ammatista haaveilevasta ja Pobedaa ihailevasta hyväuskoisesta pikkupojasta kehkeytyy vakoilijan likaisen pelin pelinappula.

Teksti: Mariliis Panov
Kuva: Pixabay / CC0 Creative Commons

Lue lisää:

Kirjamatka Tallinnaan