Musakoulu 3: Sinfonia
Yleisen käytännön mukaan sana sinfonia perustuu kreikan kieleen (symphonia = yhteensointi). Kyseessä on useampiosainen sävellys täydelle orkesterille (puu- ja vaskipuhaltimet, lyömä- ja mahdolliset muut soittimet sekä jouset). Osista ainakin yksi on sonaattimuotoinen (esittely- kehittely- ja kertausjakso). Laajan rakenteensa ja monipuolisen orkesterin suomien mahdollisuuksien ansiosta sinfoniaa pidetään yleisesti yhtenä länsimaisen taidemusiikin suurimmista saavutuksista.
Antiikissa ja keskiajalla sinfonia liittyi musiikkifilosofiaan ja sillä tarkoitettiin intervallien välisiä suhteita. 1500-luvun lopulla termi sinfonia alkoi merkitä moniäänistä orkesterisävellystä ja 1600-luvun lopulla tähän liittyi moniosaisuus. Terminologia oli vielä pitkään horjuva. Joka tapauksessa huomattavan asemansa musiikissa sinfonia saavutti 1700-luvun lopulla klassismin myötä. Romantiikan aikana sinfonian kehitys jatkui yhä suurimuotoisemmaksi ja vielä nykysäveltäjätkin säveltävät sinfonioita, tosin yleensä ilman sen luonteenomaisia duuri-mollitonaalisia piirteitä.
Klassismin (ja romantiikan ajan) sinfonia on yleensä neliosainen ja usein sen nopeahkon ensimmäisen osan alussa on hidastempoinen johdanto. Toinen osa on hidas ja se voi olla paitsi sonaatti- myös rondo- tai muunnelmamuotoinen. Kolmannessa osassa on kahden menuettiosan välissä trio-osa. Finaali, neljäs osa, saattaa olla paitsi sonaatti- tai rondo-, myös muunnelmamuotoinen tai jopa rakenteeltaan vapaampi. Osat muodostavat tarkoin punnitun alisteisen muotokokonaisuuden, jossa pääpaino on ensimmäisellä osalla. Näiden osien rakenne määräytyy suljettujen temaattis-harmonisten ja avointen, kehittelevien jaksojen tarkoin harkitun vaihtelun mukaisesti.
Ludvig van Beethoven: Sinfonia nro 1, C-duuri, Op 21
Sanastoa
Kodetta |
Suppea päätöslisäke |
Kooda |
Musiikillisen muotokokonaisuuden päätöselementti |
Modulaatio |
Sävellajin vaihdos |
Pääteema |
Sonaattimuodon esittelyjakson ensimmäinen taite, tavallisesti dramaattinen ja voimakas |
Sivuteema |
Sonaattimuodossa pääteemalle vastakkainen, lyyrinen ja melodinen taite |
Taite |
Tarkemmin määrittelemätön muotojakso |
Teema |
Yksilöllinen aihekokonaisuus, joka on esittelyn, kertauksen, muuntelun tai kehittelyn kohteena |
Ylimeno, välike |
Välittävän (esim. pää- ja sivuteeman välisen) taitteen yleisnimitys |
Teoksen osat
I Adagio molto. Allegro con brio |
Erittäin hitaasti. Nopeasti, loisteliaasti |
II Andante cantabile con moto |
Rauhallisesti, laulavasti, liikkuvasti |
III Allegro molto e vivace |
Erittäin nopeasti ja eloisasti |
IV Adagio |
Hitaasti |
Musiikkilähde
Wilhelm Furtwängler & Wiener Philharmoniker: Beethoven – Symphonie no 1 en ut majeur op 21. (EMI, 1953)
- Alkuperäisen levyn tuotetunnus: 2 C 15-53678/9
- Sisältää Ludvig van Beethovenin 1. ja 9. sinfonian levytykset
- Tuottajana Lawrence Collingwood
- Äänitetty Wienin Musikvereinsaalissa 24.11.1952.
Lähteet
- Koo, Brian Chatpo: Structure and Themes of Beethoven Symphony No. 1 C major Op.21
- Otavan iso musiikkitietosanakirja 1976-1980. (Helsinki: Otava)
Mikko Ikkala, Kirjasto 10