Sielun apteekki – parantaako kirjallisuus?
Helmet-kirjastoissa kokoontuu kirjallisuusterapeuttisia ryhmiä, joissa omaa elämää tutkitaan kirjallisuuden avulla. Kirjallisuusterapiaohjaaja ja ryhmän vetäjä Maija Karhi vastasi kysymyksiin.
Miten kirjallisuus vaikuttaa ihmisiin?
─ Kaunokirjallisuushan kertoo ihmisenä olemisen vaikeudesta ja niistä yksinäisyyden, ahdistuksen ja pelon tunteista, joita meillä kaikilla on. Kirjan avulla voimme turvallisesti sukeltaa syvälle itseemme ja käsitellä tunteita, joista harvoin uskallamme puhua edes kaikkein läheisimmille ja rakkaimmille. Meillä ei aina ole edes sanoja näille tunteille, mutta kirja puhuu puolestamme ja antaa meille nämä puuttuvat sanat.
Kirja ei myöskään koskaan arvostele. Se hyväksyy meidät sellaisena kuin olemme ja antaa meidän ymmärtää lukemamme aivan omalla tavallamme, oman elämänhistoriamme läpi. Voimme tehdä oivalluksia itsestämme, löytää uusia tapoja nähdä asioita. Mielikuvituksemme herää. Lukukokemus voikin olla muutoksen käynnistäjä ja avata ovia uuteen.
Parantaako kirjallisuus?
─ Sanalla on aina uskottu olevan maagista, parantavaa voimaa. Esimerkiksi muinaisessa Intiassa sairaalle annettiin satu mietittäväksi.
Nykyinen aivotutkimus tukee tätä ikivanhaa näkemystä sanan mahdista, sillä on huomattu, että runous, sadut ja tarinat puhuttelevat ihmisen syvintä aivokerrosta, limbistä järjestelmää, ja siksi niiden vaikutus meihin on niin syvä.
Liverpoolin yliopistossa tutkijat skannasivat lukevien ihmisten aivoja ja huomasivat, että runous ja klassikot sytyttävät aivot tavanomaista kirjallisuutta huomattavasti vahvemmin. Brittitutkijat kannustavatkin henkilökohtaisten ongelmien parissa kamppailevia lukemaan klassikoita.
Kirjastoja on aina pidetty tärkein tiedon ja elämysten välittäjinä sekä ihmisten hyvinvoinnin lisääjinä. Ne on koettu parantavina, sielua kokonaisvaltaisesti hoitavina paikkoina. Antiikin kreikkalaiset tiesivät kertoa, että Egyptin faarao Ramses II:n Thebessä sijaitsevan hautakammion kirjaston sisäänkäynnillä oli teksti: PSYCHES IATREION, joka on vapaasti käännettynä Sielun parantola tai Lääkettä sielulle
*
. Keskiajalla kirjaston sisäänkäynnin yläpuolella puolestaan saattoi lukea Sielun apteekki.
Kirjallisuusterapia, parantaako se?
─ Kirjallisuusterapia ei ole varsinaista terapiaa, mutta sillä voi olla terapeuttisia vaikutuksia. Vaikutusta ei voi koskaan luvata ryhmään tulevalle, sillä kaikki riippuu siitä, miten valmis hän itse on heittäytymään mukaan tähän prosessiin. Myös muiden ryhmän jäsenten tuki vaikuttaa paljon, koska ymmärtäväisessä, samanhenkisessä seurassa on helpompi avautua ja voittaa liiallinen itsekritiikki.
Yhdessä luettujen tekstien, pienten leikkisien kirjoitustehtävien avulla ihmiset vähitellen rentoutuvat. He alkavat löytää itsestään puolia, joiden olemassaolosta he eivät ole olleet tietoisia. Alitajunnasta voi nousta yllättäviä muistoja ja tunteita ja vähitellen ryhmän jäsenet huomaavatkin olevansa enemmän kuin itse itsestään ovat ajatelleet. Aikaisempaa minäkuvaa voi jopa joutua tarkistamaan.
Ryhmässä ei tarvitse olla hyvä kirjoittaja, pääasia on, että haluaa ilmaista omia tuntojaan rehellisesti ja avoimesti ja on valmis jakamaan niitä toisten kanssa. Kirjoittamista ei tarvitse jännittää.
Kirjallisuusterapia sopii kaikille, jotka haluavat tutkia omaa itseään ja löytää uutta suuntaa elämälleen. Se lisää hyvinvointia ja antaa uusia voimavaroja arkeen. Varsinkin elämän murrosvaiheessa eläville se voi olla tärkeä tuki ja suunnannäyttäjä uuteen.
Mistä kirjallisuusterapiaa saa? Pitäisikö kirjallisuusterapia kuulua kirjaston normaaliin palveluun samaan tapaan kuin esimerkiksi lukupiiri?
─ Esimerkiksi Unkarissa kirjastoista saa kirjallisuusterapiaa. Olisi hienoa, jos myös meillä kirjastoissa kokoontuisi enemmän kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä käyttäviä kasvuryhmiä ja lukupiirejä. Ryhmään osallistuneet kertovat, etteivät he löytäneet ainoastaan itsestään uusia puolia vaan myös heidän lukutottumuksensa muuttuivat, heille kirjallisuus avautui nyt uudella tavalla. He ovat löytäneet kirjoja, joiden olemassaolosta he eivät ole tienneet.
Senkin jälkeen, kun ei enää osallistu ryhmään, voi jatkaa oman itsensä työstämistä ryhmässä opittujen menetelmien avulla. Tarvitaan vain kynä ja paperia – ja koskettava kirja.
Itse koen ryhmässä työskentelyn innostavana, voimauttavana seikkailuna. Se auttaa myös minua jaksamaan omassa työssäni.
Mitä itse luit viimeksi?
Kirjallisuusterapeuttisten lukuryhmien koko on yleensä alle kymmenen henkilöä. Yksi prosessi voi kestää 6-12 kuukautta, jonka jälkeen voi jatkaa seuraavaan kokonaisuuteen.
Ryhmä tapaa yleensä pari tuntia kerrallaan. Ennen ryhmätyöskentelyn aloittamista ohjaaja keskustelee kunkin osallistujan kanssa heidän omista odotuksistaan.
Kirjallisuusterapia on Suomessa on vielä melko uutta, mutta kirjallisuusterapeutteja ja kirjallisuusterapiaohjaajia valmistuu koko ajan lisää. Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen sivuilta näkee, missä ryhmiä toimii.
Kirjallisuusterapian taustaa
Kirjallisuusterapia on taideterapian muoto, jossa käytetään lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi muun muassa kuvia. Järjestelmällinen kirjallisuusterapia aloitettiin Yhdysvalloissa 1. maailmansodan jälkeen, jolloin sotilaille annettiin lukuterapiaa. Amerikkalaiset kehittivät terapiaa mielisairaaloissa ja laitoksissa osana kliinistä hoitotyötä. Suomessa ensimmäiset ryhmät aloittivat 70-luvulla, jonka loppupuolella Lapinlahden sairaalassa alettiin antaa myös runoterapiaa.
Itsetutkiskelua elämän käännekohdissa
Viime vuosikymmeninä terapiamuoto on levinnyt myös hoitolaitosten ulkopuolelle. Huomattiin, että menetelmät sopivat elämän käännekohdissa oleville ihmisille, jotka etsivät uusia väyliä elämälleen, tai ylipäänsä kaikille, jotka syystä tai toisesta haluavat tutkiskella itseään. Terapiassa oma oivaltaminen on tärkeä tekijä ja sitä tuetaan monin keinoin.
Ohjaaja on ilmapuntari
Kirjallisuusterapiaohjaaja laatii yhteisen ohjelman haastattelujen perusteella, ja vetää ryhmän ohjelman läpi. Ryhmässä kaikki saavat tasapuolisesti ilmaista itseään. Ohjaaja on ryhmän intuitiivinen ilmapuntari, joka kerää palautetta ja muuttaa ryhmän suuntaa esiin nousevien asioiden mukaan.
Kolmen elementin matka
Kirjallisuusterapia koostuu kolmesta toisiaan tukevasta elementistä.
Ensimmäinen elementti: Luetaan yhdessä valmiita tekstejä ja pohditaan mikä siinä koskettaa juuri minua, mikä herättää tunteita minussa.
Toinen elementti: kirjoitetaan itse tajunnanvirtaa ja tehdään pieniä leikkisiä tehtäviä. Kenenkään ei tarvitse olla hyvä kirjoittaja. Pääasia on, että kynä liikkuu. Tajunnanvirran kirjoittamisella ohitetaan oma itsekritiikki ja näkemys siitä, mitä itse ajattelee olevansa.
Kolmas elementti on itse ryhmä. Käydään keskusteluja luetusta ja siitä mitä kukin on kirjoittanut. Tässä työskennellään oman itsen kansa eikä vertailla toiseen. Omaa tekstiä ei ole pakko lukea muille, tärkeintä on oma oivallus ja prosessin aikana niitä voi tulla monelta taholta, luetusta, kirjoitetusta tai keskusteluista. Ryhmässä myös kasvaa luottamus toisiin ihmisiin, sillä ryhmät ovat suljettuja ja täysin luottamuksellisia.
Lähteet:
*Diodorus Siculus: Bibliotheca historica
Teksti: Minna Saastamoinen
Kuva: Dani Rönnqvist
Juttua päivitetty lisätietojen osalta 6.8.2018